Tolstoi oli luksusjuna. Tosin myös 4ZJ alkoi tuntua kodikkaalta jo ensimmäisen yön jälkeen. Koska matkustimme 4-hengen hytissä, olimme varautuneet kämppäkavereihin. Muita ei kuitenkaan tullut, vaan olimme koko vaunun ainoat matkustajat.Yksinäisyys tuntui luksukselta erityisesti, koska omaa nukkumista ei tarvinnut rytmittää sen mukaan, milloin vaunussa on hiljaista. Vasta viimeisenä päivänä saimme kahdeksan mongolialaista naapurihytteihin.
Muut matkustajat tuovat kuitenkin turvallisuuden tunteen. Ensimmäisenä yönä vaunun käytävän katossa oli puolen metrin korkuinen ja pahanhajuinen savuverho. Näytin vaunuisännälle hiilenpolttouunin vieressä olevaa savuavaa putkea, mutta hän vain näytti elekielellä, että asia on kunnossa. Päätimme Taijan kanssa, että toinen valvoo kunnes selviää, mitä vaunussa oikein tapahtuu. Asiaa ei helpottanut vaunun hallintapaneeli, jossa vilkkui ja piipitti punainen valo. Savu hälveni lopulta ja matkan aikana kävi selväksi, että vaunun samovaari savuttelee aina silloin tällöin. Vaunuisäntä käyttää sitä sekä hiiliuunia myös pienroskien (esim. 2 litran vesipullon) polttamiseen, joten aina välillä tuprahtaa.
Ruotsalaisia tuli Moskovassa vielä muutama lisää. Niillä on oma vaunu jossa on 11 henkilöä ja mieletön meteli. He saivat jossain vaiheessa yhteen hyttiinsä kiinalaisen, joka näyttää siltä, että olisi tehnyt työtä koko viikon putkeen nukkumatta. Ehkä myöhemmässä vaiheessa Karman laki antaa takaisin ja joku pitää meitä hereillä.
Aika kuluu junassa todella leppoisasti mutta silti nopeasti. Luin kirjaa 40 sivua ja ehdin pelata vain kolme matsia shakkia. Porukkaa oli kuitenkin todella vähän sekä junassa että asemilla.
Kuvia matkasta löytyy Flickristä.
Muut matkustajat tuovat kuitenkin turvallisuuden tunteen. Ensimmäisenä yönä vaunun käytävän katossa oli puolen metrin korkuinen ja pahanhajuinen savuverho. Näytin vaunuisännälle hiilenpolttouunin vieressä olevaa savuavaa putkea, mutta hän vain näytti elekielellä, että asia on kunnossa. Päätimme Taijan kanssa, että toinen valvoo kunnes selviää, mitä vaunussa oikein tapahtuu. Asiaa ei helpottanut vaunun hallintapaneeli, jossa vilkkui ja piipitti punainen valo. Savu hälveni lopulta ja matkan aikana kävi selväksi, että vaunun samovaari savuttelee aina silloin tällöin. Vaunuisäntä käyttää sitä sekä hiiliuunia myös pienroskien (esim. 2 litran vesipullon) polttamiseen, joten aina välillä tuprahtaa.
Ruotsalaisia tuli Moskovassa vielä muutama lisää. Niillä on oma vaunu jossa on 11 henkilöä ja mieletön meteli. He saivat jossain vaiheessa yhteen hyttiinsä kiinalaisen, joka näyttää siltä, että olisi tehnyt työtä koko viikon putkeen nukkumatta. Ehkä myöhemmässä vaiheessa Karman laki antaa takaisin ja joku pitää meitä hereillä.
Aika kuluu junassa todella leppoisasti mutta silti nopeasti. Luin kirjaa 40 sivua ja ehdin pelata vain kolme matsia shakkia. Porukkaa oli kuitenkin todella vähän sekä junassa että asemilla.
Kuvia matkasta löytyy Flickristä.
